Jees valokuvia feimeistä (ja oudoista) ihmisistä. Näköjään tällä jätkällä on väri-ongelmia: kaikki kuvat on joko mustavalkoisia (vähän niinku Control) tai haaleita tai sinisiä. Missä ei siis mitään, jännää vaan.
Muutamat kuvat aivan elämää makeampia, todella kuumottava Kraftwerk ja ilmeiset Miles ja Eastwood. Todella siistiä oli myös nähdä Bonon ja Brian Enon kehitys kuvissa vuosikymmenten aikana, samoin punnertava Mel Gibson asuntovaunun ovesta ja se toedlla jäljiltelty Siouxie Siouxin selkä.
Ihan kaikki ei kuitenkaan ollut kovinkaan hyviä, mikä olisi monen kymmenen kuvan näyttelyssä ehkä ollutkin vähän tiukka vaatimus. Ehkä se olin vaan minä, mutta tuntui, että näyttelyn tekijät olivat ripustaneet aina peräkkäin neljä hyvää kuvaa ja neljä huonompaa ja taas neljä parempaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Vähän sama fiilis - hienoja oli paljon, mutta varsinkin ne näyttelyn loppupuolen kuvat, joissa Corbijn oli itse pukeutunut vanhoiksi idoleikseen, oli vähän väsynyttä jo. Ja siellä aiemmissakin oli niitä, jotka jäi mieleen, ja sitten tosiaan välissä niitä sinänsä yhtä lailla visuaalisesti hienoja, jotka kuitenkaan ei sillä tavalla jostain syystä säväyttäneet. Näkemisen arvoinen kokonaisuutena ehdottomasti silti.
Joo, oon oikeastaan aika samaa mieltä niistä loppupään jutuista. Vitsinä ihan jees, ja osa niisä paparazzi-kuvista oli tosi hyviä - mutta ne ei kyllä musta oikein noussut sen jees vitsiyden yläpuolelle, jopa ollenkaan.
Ne oli ehkä gimmick-makeita ne lopun jutut, että "oho! sehän näyttää ihan bob marleyltä!" mutta se ei kuitenkaan vie ihan kotiin asti.
Lähetä kommentti