Vanhat äijät vetivät. Al DiMeola on sika nopea, Chick Corea mässytti purkkaa ja Stanley Clarke oli tavallaan tosi hyvä, mutta tavallaan ei puhutellut juuri minua henkilökohtaisesti. Lenny White oli... rumpali. Alkusetissä sedät olivat vähän haparoimassa, mutta puolen välin akustinen Romantic Warrior oli todella jees, samoin loppukeikka. Hyvää muttei ekstaattista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti