Joku tällainen hassu Beatles-biisien ympärille kyhätty musikaali. Ihan hyvä, viimeinen rutistus puuttui, ei lähtenyt ihan lentoon. (mutta vaikeaapa se kai on, kun biisit on jo valmiiksi olemassa, niin sörkippä niitä lyriikoita siinä sitten.)
Lisäksi paikoin aivan uskomattoman sekava! En meinannut ensimmäisen puolen tunnin aikana ollenkaan tajuta, a) mikä aika b) mikä manner c) keitä nämä henkilöt oikein ovat. Oli sellaisia ihana "onko tuo nyt se sama tyttö sieltä kentältä ja se jonka poikaystävä lähti armeijaan, ja oliko tää siis sittenkin koko ajan Jenkeissä?" -tyyppisiä hetkiä ihan liukuhihnalta. Veikkaan, että tämä johtuu siitä, ettei kovasta yrityksestä huolimatta kuitenkaan ole oikea amerikkalainen tai britti, mannerten erot oli taas kerran luultavasti erilaisissa autoissa tai jossain suomalaiselle katsojalle yhtä triviaalissa.
Muutama musikaalinumero ja pari irtovitsiä olivat kyllä todella hyviä, ehkä se niiden takia kannatti katsoa. Ennen kaikkea ehkä I Want You ja Happiness is a Warm Gun.
Ja koska musikaali on paras formaatti, oli tämäkin totta kai jo senkin takia loistava.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommenttia:
Pakko kommentoida, että tää oli mulle myös ensimmäinen elokuva aikoihin, jonka soundtrack ois varmasti kuuntelemisen arvoinen.
Tavallaan totta kai joo. Tavallaan muutama niistä versiosta oli myös melko ärsyttävä :) Tai niillä oli, kuten sanoit, jännittävä tapa olla aluksi aivan hirveitä, ja parantua sitten loppua kohti merkittävästi.
Olin tähän loppujen lopuksi vähän pettynyt, sillä tämän traileri oli niin uskomattoman hyvää lupaava.
Mutta niin kuin sanoin, tälläiset sing-along-leffat on aika terapeuttisia.
Totta. Tän leffan kanssa katsomon pitää ehdottomasti olla sellainen, että saa mölistä ihan vapaasti.
Lähetä kommentti