PAX-festarit Alppipuistossa 2.8: Zarkus, Kuukumina, Maria Gasolina

Perus hippi meininki - eli tosi hyvä! Saavuin paikalle täysin kesken, vesisateessa ja odotin ankeutta. Lavalla oli silloin Zarkus Poussa.

Zarkus on outo mies. Hyvä laulaja, tavallaan hauska spiikkaaja ja esiintyjä, lahjakas monella tavalla - mutta biisit ovat tylsiä. Tai eivät ehkä tylsiä, vaan vähän... riisuttuja ja keskitempoisia. Jos ollaan riisuttu, pitää olla kiihkeä, ja jos ollaan keskitempoinen, pitää olla rikas, saattaisi miestennielijä sanoa. Mä odotan Zarkuksesta paljon, mutta se ei omillaan vielä toimita.

Zarkuksen jälkeen Kuukumina, joka oli todella tanssittava. Siinä me "rumbasimme" ja "tanssimme" sonia veden välillä kripsiessä, mutta lämmin oli. Jännittävää, miten Suomestakin löytyy (vieläpä tuttuja) ihmisiä, jotka ovat täysillä hurahtaneet ja kilahtaneet vaikka juuri rumbaan ja soniin, mitkä ovat kuitenkin perusjampalle ja vähän hararstajallekin oikeastaan melko vieraita juttuja. Yritän siis sanoa, että vaikea sanoa, soittaako Kuukumina nyt "hyvää" tai "kiinnostavaa" rumbaa - mä tiiän vaan, et sitä voi joraa.

Maria Gasolina oli (taas) ihana. Niillä on niin hauskaa lavalla! Ensimmäisessä biisissä oli todella miehekäs kitarasoolo, miehekkäämpi kuin mikään tällä bändillä ennen sitä, meininki oli hyvä... mutta jotenkin mun mielessä säilyy vuoden 2004 myyttiset MG-keikat, jolloin oli pakko hyppiä ja tanssia kunnes kuolema korjasi, ja sitten jatkettiin. Niillä on kuulemma edelleen yhtä hurmoksellisia settejä, mutta mä en ole onnistunut kertaakaan viime vuosina sellaista kuulemaan.

Mikä on siis vähän kuin sanoisi Led Zeppelinin kakkosesta että se ei ole yhtä hyvä levy kuin ykkönen. Tavallaan se on totta, mutta verrattuna koko muuhun maailmaan täysin absurdi vertaus. Oli ihanaa, biisit ja meininki loistavia, kaverit kivoja, hipit hauskoja. Jees.