sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Pipilotti Rist: Elixir

Kiasman ylin kerros on vielä nyt muutaman viikon pullollaan ihanuutta, hämmentävyyttä, kauneutta ja rentoutta. Pipilotti Ristin Elixir oli täydellistä koettavaa vuosijuhlien jälkeiseen päivään.

Video-, ääni- ja tilataideteokset eivät kertoneet mitään tarinaan eivätkä vaatineet ajattelua. Ne herättivät tunteita, olivat puhtaita kokemuksia. Tyynyt olivat mukavia, ja kenkien poisottaminen on miellyttävää.

Tuntuu toisaalta myös siltä, että nimenomaan tämä on se kohta, jossa nykytaide vieraannuttaa ihmisiä. Olemme ehkä liiankin tottuneita etsimään ja kohtaamaan narratiiveja joka paikassa, emme välttämättä osaa suhtautua puhtaaseen kokemukseen.

Emme kyllä ehkä mihinkään muuhunkaan. Useampi vanhempi naishenkilö kieltäytyi menemästä kokemaan tätä kokonaistaideteosta, koska kengät olisi pitänyt ottaa pois. Silloin elää elämäänsä väärin, jos ei voi kesken museokäynnin ottaa kenkiä pois yhtä taideteosta varten.

Menkää kaikki katsomaan vielä kun voitte. Maatkaa paikoillanne ja yllättykää, ällöttykää, kiihottukaa, ihastukaa. Hyppikää maapallon perässä. Katsokaa klittaa. Toimii.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Yön saalistajat

Loistavaa!

Ehkä se oli parodiaa, ehkä se oli jo aikanaan kämppiä, ihan sama. Visa Mäkisen uskomaton exploitaatiorevittely suoraan Porista 80-luvulta. Lukuisia klassikkolaineja kuten "hän oli liian hyvä ollakseen niin paha" ja niin edelleen. Tiukat musat (jotka ilmeisesti on pöllästy jostain muualta, ihmettelinkin, että kuka Suomessa on noin tiukkaa jytkettä tehnyt.)

Alla pätkä, jossa ensin minuutti jostakin amerikkalaisesta elokuvasta (jolla tää oli ehkä tribuutti) ja sen perään Yön saalistajien ensimmäinen kohtaus. Toimii!

Tai jotain.