Hulk

Elän nykyään ihanassa onnelassa, jossa jokainen lapsuuteni sankari vähän kerrallaan siirtyy valkokankaalle. 80-luvun lapsia hellittiin tällä kertaa Hulkilla.

Elokuva oli messevä. Ja iski todella kovaa. Tai siis ainakin äänenvoimakkuus iski niin kovaa, että pitelimme Kaisan kanssa korviamme puolet ajasta.

Elokuva toimi valitettavasti parhaiten trailerina tai seuraavan osan pohjustuksena: tämän osan päähirviö ei ollut kovin kiinnostava, mutta Bannerin psyykkisessä kehityksessä päästiin kohti pistettä, jossa asiat kääntyvät mielenkiintoiseksi. Valitettavasti suurin osa psykologisesta nannasta oli jätetty pois ja korvattu tylsällä vihanhallinnalla.

Eli vähän samalla tavalla kuin aiemmin kesällä Rautamiehen kanssa: meininki on periaatteessa todella kohdallaan, mutta hauskuus kuitenkin tulee syvyydestä ja tuttuudesta, joten niihin voidaankin päästä vasta myöhemmissä osissa.

Pikanttina yksityiskohtana ilmeisesti Kostajat-elokuvaa ollaan tekemässä, tai muuten en tiedä, mitä Tony Stark olisi toikkaroinut Hulk-elokuvan lopussa...