Toimii. Vitun hyvä, järkyttävä, rakenne hyvä, kiinnostavaa mikrohistoriaa ja sosiaalihistoriaa, hsopivasti erainen näytelmätekstin kanssa. Olisi kiinnostavaa lukea niitä rinnan.
Lähdeteoksia ukemalla tulin siihen tulokseen, että tämä ei oikeastaan ole postmoderni romaani, vaan pikemminkin todella vahvasti feminisinen romaani.
Ja oli se venäläisten kuvaus kyllä aika yksipuplisen vastenmielstä.
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Erik Wahlström: Jumala
Jumala on hauska romaani. Se (alkupuolella) kirjoittaa auki vanhan testamentin - nimenomaan kaikkine outouksineen ja ristiriitaisuuksineen. Loistavasti Wahlsyröm oli nostanut romaanissa keskeiseksi ajatukseksi jumalan kehittymisen, joka on kristityssä teologiassa toko mahdottomuus, mutta Raamattua lukiessa tuntuu lähes itsestäänselvyydeltä.
Uuden testamentin osiot toimivat aika paljon huonommin, samoin nylyajka lähestyminen ja leskiöön nouseva pohdomta tieteem ma uskon suhteesta. Loppu olo lähes nolostuttava.
Tai sit mä vaan luin sen liian nopeasti.
Uuden testamentin osiot toimivat aika paljon huonommin, samoin nylyajka lähestyminen ja leskiöön nouseva pohdomta tieteem ma uskon suhteesta. Loppu olo lähes nolostuttava.
Tai sit mä vaan luin sen liian nopeasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)