Tämä oli näitä Amerikan Psykon hengenheimolaisia, tavallaan. Ensin hauska, sitten outo, sitten todella kreepy ja... lopulta epätyydyttävä, vähän sievä, oikeastaan melko pikkuporvarillinen.
Periaatteessa kuvaus miehestä, joka haluaisi olla syntyperäinen ruotsalainen menee ja toimii, mutta koko ajan pieni ääni päässä kysyy: "jos haluat olla ruotsalainen, niin etkö voisi vaan muuttaa sinne vitun ruotsiin? Helpommalla pääsisit". Kirja siis pyytää meitä uskomaan, että joku on niin naksahtanut, että osaa kaiken ruotsista ja puhuu täydellistä ruotsia, muttei halua muuttaa sinne, ellei saa ensin kansalaisuutta. Tavallaan voin ymmärtää tuon, mutta käytännössä illuusio särkyy.
Kieli toimii, ja välillä Olof Palmen ja ABBAn ihannointi on todella osuvaa ja hauskaa (ja Nousiaisen kuvaus ruotsalaisista muistuttaa huomattavasti Prometheus-leiriä), mutta kirja ei sitten kuitenkaan nouse hillittömämpään lentoon. Tai niin kuin isäni sanoi: modulaatio puuttuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti