Jos on nähnyt elokuvan, on tämän kirjan lukeminen lähes mahdotonta.
Tai siis toki se onnistuu: teksti on sujuvaa ja niukkaa ja hauskaa ja karmivaa ja toimivaa. Mutta niukka on avainsana. Elokuva on loistava, runsas, viimeistelty ja visuaalinen. Aina, kun kirjassa puhuttiin Tyler Durdenista, näin silmieni edessä Brad Pittin härskeissä vaatteissa.
Siis: jos LOTR-elokuvia katsoessa tuntui, että katsoi ainoastaan liikkuvaa ja välillä epätarkkaa mutta melko taidokasta kuvitusta hyvään kirjaan, tuntuu Fight Clubia lukiessa, että lukee todella hyvän elokuvan tiivistelmää.
jännittävästi siis elokuva oli näköjään todella uskollinen kirjalle (tuntui siltä, että suurin osa kertojanäänen jutuista oli otettu lähes muokkaamattomana kirjasta), oli se myös todella paljon parempi. Tai se ironisuus, post-ironisuus ja post-post-ironisuus, mitä elokuva kohdistaa a) omaan elokuvallisuuteensa b) omaan asemaansa kapitalistisen ja eskapistisen mielikuvakulutusjärjestelmän osana ja c) ihan kaikkeen, ei oli kirjassa läsnä ollenkaan samalla tavalla.
Fight Club elokuvana on enemmän elokuva kuin mitä Fight Club kirjana on kirja.
Hämmentävää.
Ja siis todella on niin, että tästä kirjasta puhuminen ilman että puhuu samalla siitä elokuvasta on mahdotonta. Se onnistui minulta jopa yhdessä lauseessa. Elokuva on täysin kaapannut tämän kirjan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Luitko kirjan suomeksi? Itse luin kirjan alkuperäiskielellä ja vasta sen jälkeen näin elokuvan. Englanniksi kirja toimii paljon paremmin kuin elokuva - vaikka elokuvakin on hieno ja uskollinen kirjalle, siitä näkee selvästi, että kirjasta on tehty. Eli siis jotkut jutut toimii paremmin sanoina kuin kuvina. Esimerkiksi tämä (vapaasti lainattuna, en muista suoraa) "the things that happen in Fight Club don't happen in words". Tai oliskohan luvussa 3, ne "I woke up at..." kirjassa toimii huomattavasti parmmin kuin elokuvassa!
Huvittavaa kommentoida näin vanhaan tekstiin, mutta _vihastuin_ kyllä siinä määrin että on pakko:< Vähättelit nimittäin lempikirjaani. Kuinka kehtaatkaan!
Chuck Palahniukin kirjoutustyyli on jotain niin ihanaa ettei leffa voi sitä korvata. Silti pidän elokuvasta yhtä paljon kuin kirjasta. Tämä on ensimmäinen kerta kun voin sanoa mitään tälläistä elokuvasta joka on tehty hyvän kirjan pohjalta!!
Lähetä kommentti