maanantai 15. syyskuuta 2008

Christer Kihlman: Ihminen joka järkkyi

Noin keski-ikäinen Chister valittaa 100 sivua alkoholismistaan, 50 sivua (silloin kielletystä) homoudestaan ja 50 sivua vaimostaan. Tai oikeastaan avioliitostaan ja itsestään, tai se on ainakin se yritys, mutta käytännössä aika tanakissa sfääreissä liikutaan.

Kirja ei oikeastaan ollut romaani, vaan vähän ehkä esseemäinen, keskusteleva, välillä kuitenkin hyvinkin runollisia ja hiottuja jaksoja sisältävä tilitys.

Kihlmania ei voi olla vertaamatta Henrik Tikkasen osoitekirjoijihn (Kulosaarentie jotain, majavatie jotain jne). Myös Tikkanen on seksuaalisesti yliaktiivinen ja alkoholisoitunut suomenruotsalainen varsin ylhäisistä lähtökohdista ponnistava kirjailija, jonka kirja tarjoilee yllättävän täsmällisiä havaintoja sieltä ja täältä, mutta lopulta käsittelee lähinnä itseään.

Varsinkin alkoholismi-jaksossa häpeän käsittely on kyllä ihan hyvinkin samaistuttavaa vaikkei olisikaan suomenruotsalainen alkholistikirjailija.

Kirjassa on myös vähän hämmentäviä jaksoja, joissa Kihlman fiilistelee omalla vasemmistolaisuudellaan ja ajautuu sivuraiteille pilkkaamana kapitalistista maailmanjärjestystä. mikän on niinku periaatteessa jees, muttei ehkä sit kuitenkaan loppuun asti. Tuntuvat oikeastaan rikkovan kokonaisuutta.

Varmasti ollut kyllä aika pöyristyttävää luettavaa aikanaan, varsinkin rikollisesta homoudestaan (tai siis biseksuaaliudestaan) kertovat jaksot. Vähän hämmentävää, mutta kyllä melko kiinnostavaa luettavaa, ristiriitainen kokemus.

Ei kommentteja: