Mukiinmenevä ja kiinnostava romaani Lontoon 'Alamaailmasta'. Jos ei vuosituhannen merkkiteos, niin ainakin kutkuttava. Romaani nojaa monelta osin Lontoon paikannimille perustuviin halpoihin vitseihin. Earl's Court todellakin on jaarlin hovi, ja Blackfriars tarkoittaa mustien munkkien mestaa.
Missä ei siis ole mitään vikaa. Halvat huvit ovat hyvät huvit.
Jännittävänä huomiona kirja on kirjoitettu ensin tv-sarjan käsikirjoitukseksi BBC:lle, ja sen huomaa. Luvut ovat lyhyitä, todella kohtausmaisia yhden asian herkkuja. Jopa siis häiritsevän lyhyitä; ottaisin mielelläni kirjani hiukan... kirjallisempina.
Joskus kirjojen loputtua tulee sellainen olo, että haluaisi oikeastaan lukea ainoastaan sitä juuri loppunutta kirjaa. Kirjan ei välttämättä tarvitse olla edes mitenkään uskomattoman hyvä tai taidokas, onpahan vain ollut niin imaiseva, ettei mitenkään jaksaisi sitä emotionaalista investointia, mikä uuden kirjan aloittamiseen vaaditaan. Tämän kanssa kävi näin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Tätä nimenomaista Gaimania en ole (vielä) lukenut, mutta samaan ilmiöön olen törmännyt muiden Gaimanin kirjojen kanssa.
mm... Neverwhere oli ekal kerral ihan kiva, mut tokalla kerralla sille lähinnä kuoli.
Dude, American Gods ja Anansi Boys on paljon parempia. Sandmanista puhumattakaan.
Okei, pitääpä tsekata ne jossakin vaiheessa.
(tai näin mä sanon, mut siihen voi käytännössä mennä vuosia: toi hyllyn bubling under -pino alkaa olemaan aika hevi).
Sandmanilla on kyllä jo melko pieni jonotusnumero.
Lähetä kommentti